Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

1999
WSOY: HJK Mestarien liigassa osa1

Tässä ensimmäinen kirjoituksesni WSOY:n kirjasta HJK Mestarienliigassa (Lehtola, Pakkanen, Riihilahti, Tiittula).

"
UUSI MAAILMA


Minua kiusataan. Nuo omantunnon ikävät välihuudot ja kuiskaukset eivät päästä irti. Mielialani ivaa elämää. Olen kävelevä depressiopesäke. Koulunkäynti ei maita. Sosiaalinen elämä hakee itseään suosta. Taloustilanne näyttää keskisormea asuntolainalle ja pirun pohjoistuulikin on kylmä. Tuhat tyhjää asiaa painaa päässäni, elämä menee menojaan. Olen lyönyt itseni melankolian ritariksi. Astun surullisen näköiseen linnoitukseeni, kunnan puuhökkeliin. Olen kotona.
Kaksi vuotta olen lähes päivittäin nähnyt nämä naamat, toisen perheeni. Tunnen heidät, he minut pienimmästäkin eleestä. Pukukoppi on paikka, jossa ei ole salaisuuksia. Kaikkien elämä on yhteistä omaisuutta. Tunnen omatkin huoleni jääneen pyhän huoneen ulkopuolelle. Kaikki tuntuu taas niin selkeältä. Elän toista elämää, jonka vastus, tällä kertaa Jerevan, tuntuu vain suupalalta.
Sovitan työkalut, mustat ritarit jalkaani. Rintaani koristaa perinteille tuoksuva seuran logo, jota saan ylpeänä kantaa. Otan askeleet vihreän, suorakulmaisen kentän sisään. Olen mennyt rajan yli: minulle aukeaa uusi maailma. Paikka, jossa voin elää ja tuntea omalla tavallani. Ilmaista itseäni. Purkautua. Hengitän kentän hohtavaa tunnetta, joka lämmittää koko vartaloani.
Harjoitus on ohi. Olen ollut hetken erossa syvälle kohmettuneista elämän kysymysmerkeistä. Tuntenut jotain muuta. Poikamainen innostus säilyy koppiin asti. Aina ei näin ole. Voitettu euro-ottelu lämmittää kopin mystistä olemusta. Edessä odottaa vielä jännittävämpi haaste, ainutlaatuinen tilaisuus. Satojen toistojen mittari. Mahdollisuus päästä eteenpäin juurtuneilta jalansijoilta.
Nyt jos koskaan se tuntuu oikealta, maukkaasti tarjoillulta tilaisuudelta. Ainekset ovat kasassa, keittäjät valmiina. Valmiiksi ei yritetä saada soppaa, vaan herkkupöytä. Kaikille sinivalkoisille ahmateille.
Lahonnut ovi paukahtaa perässäni kiinni. Samalla vilpoinen tuuli muistuttaa minua, että pitäisi imuroida pieni yksiöni ennen huomista koulupäivää. Se ei tunnukaan enää niin pahalta. Muistot vangitsevat minut Suomen urheilupyhätön, kuninkaallisen Olympiastadionin nurmelle, toiseen perheeni eilisiin juhlahetkiin. Salamana ajatus siirtää minut seuraavalle stadionille, jossa sinivalkoinen joukkue ja minä voimme tehdä kahden viikon päästä uusia urotekoja. Se tuntuu jo nyt jännittävältä."

-WSOY HJK Mestarienliigassa


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page