Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

8.6.2009
IL: Ketä vastaan me pelataan keskiviikkona?

Olen odottanut tätä kauan. Nyt sen kuulin. Olen toki aiemminkin nähnyt isän ja pojan siniristiliput poskillaan kävelevän Olympiastadionilla. Tai kuinka urheilu yhdistettynä patriotismiin lyö Suomessa lamaa pataan. Juuri voitettu peli kääpiövaltio Liechtensteinistakin herättää hurmosta ja yhdistää bussijonoittain sinivalkoisia kaikista Suomen kolkista. Mutta todella hätkähdän pienen pojan kysymystä isälleen: ”Ketä vastaan me pelataan keskiviikkona?”. Vihdoinkin! Ei ole retoriikaltaan vaan kulttuurisesti merkittävää, ettei puhuta enää vastustajasta tai edes Suomen pelistä vaan Meidän pelistä. Italiat ja vanbastenit ovat kyllä aiemminkin täyttäneet stadionit tapahtumina, mutta kun joukkue ja pelitapahtuma muuttuvat meiksi ja sillä on yhteisöllistä merkitystä, ollaan lähellä sitä mistä jalkapallo elää. Tarjoankin kolmea leijonaa tälle pojalle ja stadionin pohjoiskaarteelle, sillä yhtä lailla kun pelillisiin laatuvaatimuksiin on vastattava on suuri osa tapahtumasta sen tunnelmassa ja yhteisöllisyydessä.

Teräviä kieliäkin löytyy, tietysti, Suomessa kun ollaan. Olen nyt kuunnellut omanelämänsämourinhojen saarnoja Liechtenstein –ottelun heikkoudesta. Ehkä se jättikin toivomisen varaa, mutta mitä väliä! Jalkapalloilijan näkökulmasta ei ole 6-0 pakkovoittoja, on vain voittoja. Modernissa jalkapallossahan voi joukkuebussia lukuun ottamatta parkeerata lähes kaiken oman maalin eteen, joten jalkapallo-ottelut lilliputtimaitakaan vastaan eivät ole sama asia kuin pelaisi koripalloa kääpiöiden kanssa, ja jokainen voitto ja maali ovat aina työn ja onnistumisen takana. Liechtenstein -pelillä ei ole lopulta juuri mitään yhteistä tai merkitystä tämänpäiväiseen Venäjä –otteluun, ja niiden analysoiminen rinnakkain on kuin kävisi sadetakki päällä suihkussa. Lauantain saldoksi riitti aivan hyvin, että kolmen pisteen lisäksi Kuqi on nyt Kuqi Liechtensteinissakin ja kääpiövaltio on saanut sanakirjaansa uuden synonyymin härälle.

Tänään ei käydä Talvisotaa ylivoimaista Ryssää vastaan, vaan pelataan jalkapalloa 11 vs 11 itänaapurimme kanssa. Kuuluisaa suomalaista taisteluhenkeä toki tarvitaan, sillä Venäjä on hyvä jalkapallomaa, voitti viimeksi Moskovassa selvästi ja on viime vuosina alkanut myös orastavasti menestyä - paljolti maailman parhaan valmentajan Guus Hiddinkin ansiosta. Ennakkosuosikin asetelmastaan huolimatta Venäjä on kuitenkin vielä ailahteleva, hyökkää ajoittain liiankin rohkeasti ja on suorastaan umpimätä puolustamaan erikoistilanteita. Uskonkin Venäjän olevan nyt jopa tyytyväinen tasapeliin, sillä kotijoukkueena Suomi on perinteisesti vahva ja omalla stadionilla ovat kaikki joukkueet lyötävissä.

Mitä Suomelta sitten vaaditaan onnistumiseen? Ainakin nopeasti ryhmittäytymistä, laitapuolustajien suoriutumista 1vs1 tilanteista, hyvää erikoistilannepelaamista ja Roman Eremenkoa. Laitapuolustajat joutuvat valmentaja Stuart Baxterin systeemissä enemmän koetukselle kuin edeltäjänsä Roy Hodgsonin puhtaan kahden puolustuslinjan pelaamisessa, ja Venäjä on nimen omaan vahva laidoillaan. Tästäkin syystä nopeaa ja juoksuvoimaista Venäjää vastaan pelikuri, vastahyökkäysten ja tempon kontrolloiminen ovat tärkeää, sillä jos mennään hurlumhei päästä päähän, Suomi on todennäköisesti heikoilla. Aina tyyllikkäästi puolustuvat ja luotettavat Tihinen-Hyypiä-Heikkinen kyllä muodostavat sellaisen bermudan kolmion johon arshavinitkin voivat hävitä, mutta Roman Eremenkossa on juuri nyt sykettä ja röyhkeää syöttötaitoa luoda uusi ulottuvuus Suomen pallolliseen pelaamiseen. Ja kuten aina haastavissa paikoissa tarvitaan paljon henkilökohtaisia ja kollektiivista onnistumista, ja päälle vielä vähän perkelettä ja yleisön tukea.

Tänään voimme taas kulkea yhdessä tunnustamaan omia värejämme. Laulaa maammelaulun, kannustaa ja pelata suomalaisella intohimolla. Unohtaa arjen, viimeisen pelin Moskovassa, Liechtensteinin ja kenties jopa Venäjän. Vain sillä on lopulta merkitystä, mitä me tänään teemme ja että olemme Me.



Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page