Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

5.9.2009
Mietimmekö minne pallo on tullossa vai juoksemmeko sen perässä?

Missä sinun kannattaisi olla? Jos olet valmistanut itsesi sinne minne jokin on kehittymässä, olet todennäköisesti tulevaisuuden valtaistuimilla. Toki kuninkaallisuus vaatii myös kaziljoonasti määrätietoista työtä ja osaamista.

Suomalaisessa jalkapallossa on kyllä raivattu rämettä suokuokkajussi –tyyliin ja vähäiset resurssit ja osaaminen on moninkertaistettu lyhyessä ajassa. Silti tulospuolella on toistaiseksi lähinnä liukuhihna pettymyksiä, tai ainakin mielikuva tästä, sillä niihin vaikuttavat myös kohtuuttomat odotukset. Kaivatut arvokisat eivät kuitenkaan ole vielä oven takana tai seurojen 30 sivuiset strategiakalvoshowt toteutuneet. Mikä mättää? Vai mättääkö?

Menestymisen ja lampaan perseiden välinen matka on jalkapallossa suhteellisen pieni hetkittäin. Pitkässä juoksussa taas ei ole sattumaa, että Saksa voittaa aina tai Ruotsi pärjää. Hekumalliset voittomme Portugaleista tai nuorten yksittäinen arvokisapaikka eivät ole ratkaisuja. Kuten ei ongelman ydinkään ole, että toistuvatko Bakut jatkossa kirosanoinamme. Huomisen ja eilisen erotus on toistaiseksi selitelty vain väsyneellä “eteenpäin on menty” –fraasilla. Niin menee globaali jalkapallojunakin, ja sairaan kovaa. Vielä viitisen vuotta sitten Euroopan viimeisiltä erämailta sai pisteet helpommin kuin lentomailit plussakorttiin. Nyt jokainen vieraspeli vaatii minimissään hyvää peliä, jopa onnistumista, sillä jalkapallon takamatkalaisilla on aina lyhyempi tie kuroa keskitasoa kiinni kuin keskitasolla huippuja.

Miesten arvokisoihin pääsyn on uskottu muuttavan kaiken. Muuttaisiko se? On toki kansallemme tyypillistä, että vain jos meidän itsemme ulkopuolelta tulee kiistatonta hyväksyntää ja menestystä innostumme laajasti tunnustamaan omiamme. Itse kuitenkin epäilen josko se ratkaisisi suomalaisen jalkapallon yhtälön. Sen varaan tuudittautuminen on kenties vain harhaanjohtava tekosyy. Pysyvät vastaukset tulevat harvoin ulkoapäin.

On helppoa kirjoittaa mielipiteitä jalkapallosta iltapäivälehtien sivuilla. Todellisuudessa ainakin itselläni on kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ja koska jalkapallo on kansallinen ja emotionaalinen kuumaperuna, sen päivittäisiä kysymyksiä on parempi tarjota viisampien märehdittäväksi kuin yrittää itse niitä ratkoa. Olkaa hyvät...

Mitä pitäisi tehdä? Mistä resurssit ja tekijät? Miten päästään arvokisoihin? Onko Suomessa urheilukulttuuria vai vain menestyskulttuuri? Perustuuko jalkapallokulttuuri yhteisöllisyyteen vai pelin tasoon? Onko härmäläinen jalkapallo lähempänä arvokisoja kuin urheilutoimittajamme? Kuka on seuraava samihyypiämme? Miten tuotetaan parempia pelaajia? Puhummeko oikeista asioista? Teemmekö oikeita asioita? Kysymmekö oikeita kysymyksiä?

Graalin maljana on nyt tullut muotiin paasata nuorentamisista tai pelaajien kasvattamisesta. Mutta kuka vastaa tähän huutoon ilman korulauseita tai miten se edes määritetään? Onko oikeaa joukkueen nuorentamista ja kasvattamista, että otetaan pikku-huuhkajista tai akatemioista pelaajia ykkösjoukkueeseen? Näihin pitää tietysti satsata, mutta jos oikeasti puhutaan kasvattamisesta ja visiosta, niin eikö resurssit ja osaaminen pitäisi kohdistaa vielä hyvin paljon nuorempiin! Jos herkistymisiässä olevat 10-14 vuotiaat massat saavat parhaan mahdollisen valmennuksen, olosuhteet ja kokemukset, niin veisikö tämä lopulta meidat lähemmäksi arvokisoja kuin että yritämme ainaisesti puristaa lähimmän kulman takaa timantteja kourallisesta raaka-aineita?

Parempia pelaajia ja menestystä ei tietenkään tule valmiista kaavasta eikä niitä voida tilata. Nykyisetkin tähtipelaajamme ovat lähinnä itse raivanneet tiensä menestykseen eivätkä ole minkään systeemin tulosta. Menestykselle voidaan kuitenkin antaa mahdollisuus ja parantaa sen todennäköisyyttä. Nuorten valmennus, pitkäaikaiset rakenteet ja olosuhteet ovat tässä avainpelaajia. Samoin esteiden poistaminen.

“Kädestä suuhun” on Suomessa ylivoimaisesti suosituin futistaktiikka. Usein ei ole uskallettu, osattu tai käytännön syistä pystytty katsomaan tarpeeksi pitkälle. Monasti koska resurssit hupenevat päivittäin selviytymiseen kuivin jaloin edes seuraavaan kauteen. Ja joskus koska pitkä strategia realisoituisi ehkä muiden eduksi. Tai ei ehkä haluta koordinoida resursseja ja tehdä yhteistyötä oman linnakkeen turvaamiseksi tai naapurin kateudesta. Vaikka lopulta se ei todellakaan olisi itseltä pois jos toinen menestyy! Päinvastoin.

On meillä vastauksiakin. Hyviäkin. Suomella on loistava maajoukkue, joka lyö tänään Azerit. Suomi on päässyt tänä vuonna nuorten arvokisoihin ja järjestänyt onnistuneesti aikuisten EM-kisat. Pelaajilla on nykyään jo hyviäkin olosuhteita, valmennusta ja mahdollisuus menestyä. Ennen kaikkea isänmaassamme on jo olemassa laajassa rintamassa loistavia toimijoita, jotka tekevät vahvaa työtä ja uskaltavat myös rikkoa konservatiivisia malleja.

Voittaako Suomi tänään Azerbaijanin kirouksen on lopulta vain pieni askel. Samoin yksittäiset pelaajavalinnat. Tulevaisuuden haasteisiin kohdistuvat strategiat ja teot olisivat jo vahvaa juoksua. Ja lopulta kannattaa aina olla mieluummin siellä minne pallo on tulossa kuin juosta sen perässä.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page