News

Back to News

14.12.2011
HS: Lomakin käy työstä

Nimeni on Aki ja olen työholisti. En tiedä tarvitsenko työnarkomaanien vieroitusohjelmaa, mutta ainakin lomalle minua kaikki ovat aina patistamassa. Ei kuulemma ole kenellekään hyväksi, että keskiyöllä tulee vielä viimeiset työmailit, aamusta ollaan jo palaverissa ja silti olen myös ammattiurheilija.

Otin sitten loman. Matkustin kauas työpaikoistani, palavereista ja aikaerokin on niin iso, ettei kännykän avulla pääse työasioihin käsiksi. Makasin rannalla, nukuin, luin kirjaa, söin hyvin, join pullollisen punaviiniä… yritin sisäistää ja nauttia loman rauhallisuudesta. Sitten koitti toinen lomapäivä. Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ennen kukonlaulua. Päätin lähteä kävelemään. Kävely muuttui juoksuksi, juoksu parin tunnin kovaksi harjoitukseksi ennen terveellistä aamiaista.

Päätin kuitenkin jatkaa tästä kropan vaatimasta syrjähypystä takaisin lomalle. Luin altaalla Tsingis Khania lepotuolissa. Maailmanvalloitus jäi muutaman sivun jälkeen, ja hain hotellihuoneesta kannettavan tietokoneeni. Kirjoitin kädet sauhuten maileja, otin kantaa projekteihin ja aloitin uusia, tein seuraavan vuoden toimintasuunnitelman ja budjetin. Asiat tuntuivat loksahtelevan, nautin aikaansaannoksistani enemmän kuin auringosta. Palkitsin itseni menemällä Bikram –joogaan.

Istun edelleen thaimaalaisessa lepotuolissa tekemässä tätä kolumnia. Olen saanut rantavarjon alla aikaan useiden viikkojen työt. Nykypäivän työnteko on muuttunut, ja työt viedään usein kotiin, jopa lomille. Varsinkin kvartaalitaloudessa eläville työ ajaa liian usein perheen, harrastusten ja ystävien ohitse. Olenko minä tällaisen työorientoituneen evoluution päätepiste, koska itse asiassa nautin, kuinka voin lomalla keskittyä vain tekemiseen ilman palaverien ja soittojen keskeytyksiä. Ei ole aikatauluja, mutta voin koska vain sulkea koneen ja ottaa nokoset tai mennä lenkille. Ennen kaikkea tuntuu rahoittavalta, kun saan asiat tehdyiksi ja pois pääkopasta. Olen vakuuttunut, ettei loma tarkoita sitä, ettei saisi tehdä mitään. Kyllä minä silti olen ehtinyt käydä katsomassa tuktukilla Buddha –patsaitakin.

Olen valinnut itselleni kaksi kokopäiväistä työtä. Olen ammattijalkapalloilija ja stadionin toimitusjohtaja. Toiminnoiltaan, haasteiltaan ja työajoiltaan ne täydentävät tosiaan, jos vain on valmis tekemään paljon töitä ilman vakituisia työaikoja. Toisaalta lapsesta asti olen tottunut, halunnut ja valinnut liikkua päivittäin ja kilpailla mahdollisimman paljon. Olen myös viettänyt yli puolet elämästäni stadioneilla, ja nyt saan toteuttaa niissä tapahtumia, hyvinvointipalveluita ja muita hyödyllisiä projekteja inspiroivien ihmisten kanssa. Molemmissa töissä haasteet ja mahdollisuudet ovat loputtomat, ja tuntuvat mielekkäiltä. Eikä hävetä yhtään, vaikka lomalla olen harjoitellut ja tehnyt stadion projekteja joka päivä. Eivät ne tunnu työltä.

En minä ole siis työholisti. Minä vaan teen enimmäkseen niitä asioista, mistä pidän.