Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

12.12.2012
Kenen vastuu?

Siinä se taas odotti. Pienessä läpinäkyvässä muovipussissaan. Kiroan pysäköinninvalvojat Korsoon. Kiusaavat ilkeydessään tällaista veroa maksavaa kaupunkilaista. Jos kerran maksan asukaspysäköinnistä, eikö se oikeuttaisi, että niitä paikkoja löytyisi? Nyt vielä osa paikoista on hautautunut lumikinosten alle. Miten tällaista voi sattua hyvinvointiyhteiskunnassa? Mikseivät ne minun äänestämät poliitikot tee mitään?

Kirjoitan tulikivenkatkuisen Facebook –päivityksen. Ei se nyt ihan paikkaansa pidä, mutta toisaalta kyllä tämä pitää saada ihmisten tietoisuuteen - mitä ne ovat tehneet minulle. Koen tyytyväisyyttä, kun monet tarttuvat tähän valitusvirteeni. Saan tästä huomattavasti enemmän peukkuja kuin aiemmin viikolla kirjoitettu perusteltu kannanottoni rahoitusmarkkinaveropäätökseen. Ehkä se oli liian positiivinen. Nyt sen sijaan osa uuden median raskassarjalaisista miettii jopa sivuston perustamista poliitikkojen kyvyttömyydelle puuttua kantakaupungin pysäköintiongelmiin.

Päivitykseni muuttuu sosiaalisessa mediassa jokaista kommenttia ja peukutusta enemmän todeksi. Se on tarpeeksi kriittinen, huolestunut ja vaatii päitä vadille. Ihan kuten muutkin ruudulla näkyvät kritiikit, tänään mm. nuorten syrjäytymistä vastaan tehdyn kampanjan harhaisuudesta ja yritysjohtajan valitusvirsi kuinka hallituksen pitäisi tehdä jotain taloudelle. Uusi media on luonut loistavan mahdollisuuden osoittaa sormella ja valittaa ilman, että tarvitsee tuoda itse mitään pöytään. Joku muuhan tästä on kuitenkin vastuussa.

Ollaanpa nyt ihan rehellisiä. Sain parkkisakon, koska parkkeerasin väärin. Tiesin tämän, mutta minulla oli kiire. Edellisellä viikolla olin liian laiska kävelläkseni kauempana olevalta parkkipaikalta. Itse asiassa olen paatunut pysäköintivirheilijä, koska totuin ennen asuessani esikaupunkialueella, että parkkipaikkoja löytyi aina talon edestä. Päätin muuttaa keskustaan, mutta halusin edelleen pitää kiinni helposta pysäköinnistä kotioven lähellä. Ajattelin, että koska olen aina tehnyt niin, pitää minulla jatkossakin olla siihen oikeus.

Muutenhan joutuisin myöntämään, ettei enää riitä se miten olen aiemmin tehnyt. Tai vielä pahemmassa tapauksessa joutuisin ottamaan lapion auton takakontista ja luomaan lumikinokseen parkkitilan.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan