Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

11.9.2012
Respect: Mestarit Stadikalla

Omat paikat, tuttu ääni huutaa. Tiedän toki sanomattakin mihin istua pukuhuoneessa, vaikka moneen vuoteen tämä joukkue ei ole enää pelannut yhdessä. Hiukset ovat ehkä vähentyneet tai harmaantuneet, mutta jutut jatkuvat siitä mihin on joskus jääty. Kun parikymmentä raavasta aikaihmistä osallistuvat kaikki keskusteluun kypärään hilseilevästä ihosta, on pelikaveruudesta siirrytty jo kauan sitten ystävyyden puolelle. Takana on yhteensä 1263 maaottelua. Hyviä ja huonoja muistoja. Yhteinen taival. Nyt viimeisen kerran.

Myönnän. Osa minusta oli etukäteen vähän suomalaisen kyyninen, kun viikko sitten järjestettiin lajinsa ensimmäinen Respect –ottelu. Toimiiko vähän jo pulskahtaneiden ex-pelaajien leikkikoitos tapahtumana ja löytääkö suomalainen urheiluyleisö sen hyvän ajatuksen? Voiko kulttuuria ja kunnioitusta yleensäkään liimata johonkin tapahtumaan? Olin huolissani turhaan. Niin kentällä kuin katsomossa oli liikuttavan lämmin tunnelma. Kiitosta välittyi molempiin suuntiin.

Urheilussa puhutaan usein voitoista, tappioista, resursseista ja odotuksista. Niitä kaikkia tulee ja menee. Mitä jää? Yhden määritelmän mukaan yhteisö on juuri niin rikas kuin oma kulttuurinsa. Kun kyynelehtivän joukkueen taustahenkilön intohimoinen tavoite on saada hankittua hyväntekeväisyyshuutokaupasta hikinen kypärä, ei jää epäselväksi mitä merkitsee yhteinen taival ja kunnioitus. Katsomosta kuuluu vanhoja ja uusia kannatushuutoja. Juuri tätä tarvittiin. Iloa ja kiitosta. Sitä ei kasva puissa arjen kohinassa.

Viimeinen kulmapotku lähtee demokratiassa kuninkaalliseksi nostetun Jari Litmasen jalasta. Ottelun hengen mukaisesti olemme nostaneet jokaisen pelaajan vastustajan rangaistusalueelle. Tihinen juoksee eteen bravuripaikalleen. Hyypiä keskelle ottaen pari kolme vastustajaa mukaansa. Johansson liikkuu maalivahdin edessä. Hienoja pelaajia, hienoja ihmisiä, hienoja ystäviä. Katsomattakin tiedän, että jokainen on siellä missä olen nähnyt heidät viimeisen kymmenen vuoden ajan. Suomen maajoukkuepaita päällä. Tekemässä oman roolinsa joukkueen hyväksi.

Suomalaisen yhteiskunnan ikoni Shefki Kuqi puskee pallon väkivahvasti maaliin. Jatkaa samalla vauhdilla kohti Pohjoiskaarteen fanikatsomoa. Hyppää rinta kaarella stadionin tornin korkeuteen. Aika on kuin pysähtynyt, kun pitkän ilmalennon aikana yleisö huokaa haltioituneena. Kosovon härkä laskeutuu ilmalennolta, ja viereen tekee härmäläisemmän syöksyn muut pelaajat. Ystävykset. Pohjoiskaarre osoittaa suosiota seisaallaan. Kyynel vierähtää silmääni. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin liittyy kunnioitusta monella eri tasolla.
Olympiastadionin kovaäänisistä alkaa soimaan Wind of Change. Pelaajat ja stadionin pukuhuoneetkin muuttuvat. Kulttuurille ja kunnioitukselle sen sijaan säilyvät omat pysyvämmät paikkansa.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan