Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

30.12.2008
Lupaatko?

Mitä sinulle tapahtui? Itse sain turpaan. Ainakin paperilla, sillä nyt kun ynnään kuluneen vuoden teot ja tapahtumat, niin mustelmiahan se on täynnä. Rakas päiväkirja, vuosi 2008 ei olisi edes ansainnut päiväkirjaa; se tuntuu tavoitteisiin nähden enemminkin kaatuneelta pyramidihuijaukselta. Maailman dominaatiota on tosin vaikeaa saavuttaakaan kuntopyörän päältä. Lääkäri määräsi silti, kuten aina, että ennen kuin panee suojalasit päähän ja ampuu menneet taivaalle, kannattaa ottaa tilannekatsaus. Ei mikään vuosi ole analysoimisen arvoinen vain jos on voittanut Nobelin, sillä jo oman kotirauhan turvaaminenkin on huomioitava tapahtuma. Jos ei tiedä mistä on tulossa ja miksi, on vaikeampi mennäkään mihinkään. Eli kynä käteen ja kirjoittamaan mitä sinun vuotesi piti sisällään ja miksi?

Finanssikriisi, koulusurmat, Georgian sota... olisi helppo listata miksi vuosi oli globaalisti sysimusta ja maailma lamassa. Media mässäsi ja synkisteli tällä, jopa lisäsi pahoinvointia. Haluan vain muistuttaa, että otsikkojournalismi ja kritisointi ovat eri asioita kuin kriittinen journalismi. Siihen kun lisätään vielä päivittäiset Big Brother ja muut tositeevee sekoilut, tuntuu että asioille, jotka ovat sekä merkityksellisiä että hyviä, ei enää oikein edes riitä tilaa. Jätin viime lauantaina konserttilipun ravintolan ovelle kansainvälisesti arvostetun ystäväni nimellä. Lipunmyyjä kysyi, onko se se BB-Jonkun salarakas? Harvoin olen ollut yhtä sanaton. Välillä tuntuu, että huomaamattamme kenties menetämme yhden sukupolven kaiken viihteellistämiselle. On eri asia apinoida taloon sullottuna orwelilaista yhteiskuntaa a la ”1984” kuin tyystiin unohtaa, että kulunut vuosikin on kuitenkin ollut myös täynnä hyviä ja oikeita uutisia. Lupaankin ensi vuonna keskittyä omaan mediakäyttäytymiseeni.

Martti Ahtisaari, Usain Bolt, Suomen 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue... teot ratkaisevat. On aina helpompi seurata tuloksia kuin tekoja niiden takana. Siihen ansaan eivät onneksi Martti Ahtisaari tai Markku Kanerva ole langenneet. Nobel palkinto jäi aiemmin saamatta ja valmentajan palli heilui. Sama työ ja usko kuitenkin jatkuivat. Tänä vuonna niitä sitten pidettiin merkittävinä suomalaistekoina, ja ihmiset etsivät niiden takaa viisasten kiveä. Unohtuu, että kyse on uskosta omaa työhön eikä mistään muutoksesta tai ihmetempusta. Nykyään valitettavan usein kannustetaan hypnotisoitumaan aina uusimmista trendeistä tai turvautumaan quick fixeihin.

Hyvinvointiyhteiskunnan vääristymä on kun unohdetaan ja ei oteta enää vastuuta edes tekemisestä. Usain Boltistakaan ei ole tullut nopeasti maailman nopein. Me näemme siitä vain sen 9,69 sekuntia, mutta se on ollut pitkän työn takana. Turha myöskään odottaa, että kansat valuvat kotimaisille stadioneille automaattisesti nyt kun nuoret pääsivät arvokisoihin. Missään mitään ei voi odottaa tai brändätä paremmaksi kuin on sen todellinen substanssi. Tärkeintä onkin tekojen, strategian ja työn arvostuksen kautta parantaa juuri onnistumisen edellytyksiä. Lupaan ensi vuonna tehdä kovemmin töitä ja ottaa vastuuta.

Barak Obama, Pekka Niska, Job Dragtsma... uskon johtajuuden merkitykseen ja mahdollisuuksiin. Vaikeina aikoina se korostuu entisestään. Obamalaisuus on nostanut suorastaan toivon aallon ruohonjuuritasolta asti. On rohkaisevaa, että globaalistikin muutos on siis vielä mahdollinen. Jos karismaattisella puhumisella voidaan käännyttää kansakuntia, ehkä edes määrätietoinen johtaminen voi vaikuttaa kotimaisen jalkapallonkin rakenteeseen. Tästä esimerkkinä on jo, että niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassakin sarjan voitti joukkue, jolla ei periaatteessa pitänyt olla resursseja siihen. Hatunnosto ja kiitos siitä. Erityisesti hollantilaisen Dragtsman johtamistaidolle. Toki meillä on kotimaisiakin vahvoja johtajia aina Bana Lehkosuosta Pekka Niskaan ja Eija Ailasmaahan. Silti isänmaamme ja kotimainen jalkapallo ovat edelleen täynnä käyttämätöntä potentiaalia. Lupaan ensi vuonna yrittää saavuttaa omaa potentiaaliani ja johtaa edes itseäni.

Lionel Messi, Espanjan maajoukkue, Sami Hyypiä... jalkapallo on edelleenkin parhaimmillaan kaunista ja ihailtavaa. Se tarjoaa elämyksiä ja iloa, jopa yhdistää ihmisiä ja kansakuntia. Valioliigasta Hesa Cupiin on intohimo jalkapalloon ehtymätön voimavara. Kun Diego Maradona valittiin Argentiinan maajoukkuevalmentajaksi, olisin voinut keksiä miljoona syytä, miksi se ei tule onnistumaan. Mutta en voi myös olla ihailematta sitä romantiikkaa mistä valinta kertoo. Kuuntelin myös ylpeänä kuukausi sitten, kun aina ruotsalaisesta seurakokista Elton Johniin Sami Hyypiän ylistettiin olevan edelleen tärkeimpiä pelaajia yhdessä maailman parhaista seurajoukkueista. Inspiroivat pelaajat, ihmiset ja jalkapallo saavat edelleen arjenkin tuntumaan taianomaiselta. Lupaan ensi vuonnakin nauttia jalkapallosta ja pelata täysillä.

Maailma, jopa ihmisyys elää murroksessa. Ongelmissa on kuitenkin usein läpimurron siemen. Mutta jos mitään ei kylvä ei ole niitettävääkään. Tai jos ei tiedä mitä tai mihin on kylvänyt. Itse ainakin näen maailman nytkin täynnä mahdollisuuksia, vaikka kaikilla elämän pelikentillä tulikin turpaan tänä vuonna. Uskoa ja hymyä riitti silloinkin; ja uusi päiväkirja on nyt jo hankittu. Lupaan siis ensi vuonna edelleen tavoitella maailman dominaatiota... kunhan se vain ei sisällä georgeorwell -apinoitua taloyhteisöformaattia.
Mitä sinä lupaat itsellesi?

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden