Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

9.11.2012
Kiitos Isä

Piti soittaa, että kiitos isä. Kysyinkin miten remontti mökillä etenee. Kävimme läpi kuinka ruohonleikkurin terä pitäisi vaihtaa ensi keväänä. Ei tullut muuta asiaa mieleen, sillä vasta pari päivää sittenhän puhuimme, kun etsin talvirenkaitani.

Sovimme, että palaillaan, sillä minun täytyi lopettaa puhelu kaartaessani autolla työpaikalleni stadionille. Isäinpäivän kunniaksi fiilistelin itsekseni kuinka juuri faijan kanssa ostin ensimmäisen matkapuhelimeni ja hän myös opetti minut ajamaan autoa. Tai ei opettanut, vaan luki Hesaria kun ajoin Taunuksella treeneistä kotiin. Hän oli kuitenkin läsnä ja katsoi, että pärjäsin, vaikka oli vasta kolmio puskurissa, jonne sen yhdessä olimme köyttäneet.

Isäinpäivänä stadion oli tyhjä, joten ehdin kerrankin hetkeksi pysähtyä. Muistin, kuinka tällä samaisella stadionilla näin isän katsomossa maaottelun kansallislaulujen aikana. Katseemme kohtasivat kesken jo syntymästä nuottikorvattoman Maammelaulun hoilaamisen. Tunsin molemmin puolisen ylpeyden, kuinka siihen oli tultu Kannelmäen hiekkakentältä, jossa aloitin 6-vuotiaana pelaamisen isäni valmennuksella, vaikka kumpikaan ei lajista mitään silloin ymmärtänytkään.

Mietin, olisiko sittenkin pitänyt ostaa isäinpäivälahja, kuten tulee aina äitienpäivänä ostettua äidille. Joku kirja tai jotain käytännöllistä. Toisaalta ei isä kuitenkaan koskaan mitään halua, varsinkaan turhanpäiväistä, siellä se oli vielä kelmuissa joululahjaksi ostettu dvd -soitin. Naurahdin, kuinka isä ei ole lahjaihminen muutenkaan, osti jopa kerran huolimattomuuttaan äidille partavettä joululahjaksi.

Katson illalla kotonani nauhalta Vain elämää -ohjelman. Jonne Aaron laulaa ”Kylmä ilman sinua” -kappaleen edesmenneelle isoäidilleen. Taistelen liikutusta vastaan. Ei sitä tule ajatelleeksi ja pitää asioita itsestään selvyytenä. Mutta ilman isää olisi kyllä jäänyt moni oppi, elämänkokemus, muisto ja tilanne kylmäksi. Elämä olisi ollut huonompi kuin minkä nyt olen saanut elää. Isä on ollut se maalaisjärjen ääni ammatillisesti ja elämässä, kun tarvitsee apua. Kun haluaa rehellisen mielipiteen.

Isät ovat kuin huoltoasemia. Niitä ei tule kiitettyä, vaikka välillä kipeästi tarvitseekin polttoaineitta, pitää saada joku korjattua tai muuten päästä eteenpäin. Isät ovat järjen ääniä. Äidit tunteen. Ehkä siksi kiitos iseille tuleekin juuri eletyn elämän muodossa. Ja lukeehan hän kuitenkin tämän kolumnin. Kiitos isä.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden